kesä 4-6 vuotta sitten meinasin erinäisten asioiden avustuksella hukkua, meni siis se 4-6 vuotta että pystyin jälleen uimaan luonnonvesissä.
Traumat jänniä juttuja eikö? Aika parantaa haavat, ja paskat. Kyllästyminen ajoi minut polkemaan sillä pyörällä, ja se, että jos nyt pysähtelisin aina kun pitäisi (eli muutaman minuutin välein) en millään ehtisi kotiin katsomaan telkkaria ^^
Mitä tuohon uimiseen taas tulee, pienessä maistissa, hyvässä (ja suuressa) seurassa, sekä todella todella likaisena ja kun tuli mahdollisuus pestä hiukset kunnolla niin... :]
Nyt kun noista traumoista siis jotenkuten päästiin, niin eiköhän ne "uudet" ala puskea esiin. Ja uskokaa minua, mielummin ottaisin ne vanhat kolminkertaisina kuin tämän nykyisen...
Olen jo useampana "yönä" nähnyt aivan järkyttävän ihania unia, aivan järkyttävän vääristä ihmisistä. Aika ei edelleenkään paranna haavoja, ellen sitten muuta jonnekin huitsinnevadankaakkoisosaan metsän varjoihin.
Eiiiiikä sekään välttämättä auttaisi, mieleni kun on mikä on. Toisaalta voisi hankkia jostain vain diilerin jolta saisi edullisesti kaikkia pöhnälääkkeitä ja voisi viettää ajan siellä ah, niin ihanassa unimaailmassa. Muistanette sen aiemman valituksen aiheeni.
Toisaalta elokuvathan opettavat (ja ne oikeasti opettavat) että mitään semmoisia laitteita ei tulisi koskaan keksiä, 'cause we all now what would happen.
Mutta silti, minä haluaisin sellaisen laitteen. Mmmh, ihmiskunta ja sen itsensäturmelistaito (among others).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
speak your mind.