"Oh, life is a glorious cycle of song, A medley of extemporanea; And love is a thing that can never go wrong; And I am Marie of Roumania." D. Parker

Naurattaa hieman, ironista kyllä, yhdellä herralla tuolla piilossa statuspäivitys: "sais kyllä olla joku kiva nainen tuossa vieressä kun menee nukkuun ;)", heti ensimmäisenä meinasin laittaa kommenttia notta MINÄ MINÄ! onneksi käteni kieltäytyivät liikkumasta tarpeeksi nopeasti ja sain estettyä itseäni :D

Ja nyt kun asiaa ajattelen niin en edes muista kyseisen herran ikää, saati tiedä mitä se nykyään elämällään edes tekee. Tiedä itse asiassa mitään, muutaku ne asiat mitä sillon nuorempana oppi ku hengaili sen kanssa. Ja voih... niin mukava ja niin namipoju.

Mutta niinhän ne aina vaikuttaa olevan... -.-

Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli siihen miten siihen rakkauteen ei enää oikein jaksa uskoa. Varsinkaan siihen että koskaan löytäis jotain miespuolista parempaa puoliskoa, jonka kanssa vois sitte elää pidempäänki ja läheisemmin.

Minut on pilattu tälläkin tasolla, ja minä niin vitsisti nautin siitä.

Love and peace! onkin nykyisin jotain luokkaa Love and irony!

Onneksi on lahjakas mielikuvitus ja konkreettista katseltavaa milloin missäkin. Voi edes jotain kuvitella ettei täysin sekoa.

Vai?