maanantai 30. elokuuta 2010

"All glory comes from daring to begin." -Eugene F. Ware


Uaaaah!

Tuli tänään vuokrakodeilta kirje: "Sinut on valittu asukkaaksi kohteeseen blaa blaa blaa"
2h+k, 40m², vuokra jotain 320€+sähkö+vesi eli karkeasti arvioituna 40€. Vois muuttaa mahdollisesti jo 1.9. O___________O

Se ois siinä ja siinä, että pärjäänkö mie siellä. Huomenna pitäis sitte käydä juoksemassa ja kyselemässä että saisko sitä käydä kattoon, sossulla pitäis käydä kinuamassa rahaa (ja mikä on mahollisuus että pääsee itse sossutädin puheille tänä vuonna... -.-') ja sitte tietty Kelalle täyttää kaikki lappuset ja voi herramunjee.

Mutta rupes kyllä kutkuttaan silleen ihanasti että tiiättekö! Sehän ois unelma jos pääsis jo tällä viikolla muuttaan, ja vielä ihan mukavan tilavaki kämppä. Äitiki kyllä jo meinas että pitäiskö se ottaa ja kattoa miten käy.

Pitäis vaan jostaki repäistä kahden kuukauden vuokra.. :s Sossu, niin.

Meinasin iteki että otetaan ny ku kerta tarjottiin! Eikä tuo niin paljoa maksa.. ja sinne mahtuis kissakin ^_^ Ja ku päätös pitää ilmoittaa vasta 1.9. niin voi siinä samalla kysyä, että onko vapautunu yksiöitä. Jos on, ottaa joku niistä, jos ei niin tässä hyväksymislappu.

Eikö?

Huh? Äh? Öh? Uh? Hm? Mm?
o_O

sunnuntai 29. elokuuta 2010

That's right, kupo.


For anyone who ever wished they could own a pet chocobo. For anyone who ever tried to cast fire to cook a steak. For anyone who ever sat for hours trying to figure out how to "junction" an apple to themselves. This is for us.

1. I can do whatever I want, as long as I speak to a Moogle first.

2. I can walk into any house with an unlocked door and take anything that I find.

3. Anyone I meet who has spikey hair or is named after a weather phenomenon is probably one of the coolest people I'll ever meet.

4. The scarier the music, the more fun the dungeon.

5. The most reliable source of income is to go out into a field and kill any wildlife that attacks me. Animals and all other creatures carry varying amounts of cash and occasionally some mystical healing items.

6. My life will not reach completion until I have met a man named Cid.

7. Silver haired people dressed in black leather are not your friends, and never go to any of their family reunions.

8. No matter how small a man is he can carry an extremely oversized weapon.

9. I tremble in awe every time i see a horse-sized chicken that shouts, "Kweh!"

10. I wear a ribbon not to support any interest groups, but so that I never have to worry about illness.

11. I can take multiple hits from anything at all without a scratch, as long as my HP doesn't hit 0.

12. I can cheat death as long as I have a phoenix down.

13. Mimes are the most dangerous people of all!

14. Frogs look enough like Tonberrys to make me run from them in fear.

15. Don't hit me too much or I'll limit break you back to the Middle Ages.

16. Potions are a total waste of money, especially if I have a white mage.

17. Even an imitation sword can still f*%$ me up.

18. I can only travel a significant distance with two or three other people at a time.

19. No matter how large or small my enemies, they will always stand still and let me hit them back.

20. I may be the only hope an entire civilization has to fend off certain annihiliation, but the shop owner still won't sell me jack unless I pay full price.

21. Save points are everywhere until I actually need one.

22. There is always an airship SOMEWHERE. If I can't find it, I'm not looking hard enough.

23. Even with a crucial deadline fast approaching, I can still have a couple of naps and rest along the way without the world going to crap just yet.

24. That which does not kill me gives me tons of experience.

25. Playing retarded card games for hour after painstaiking hour can actually get me some pretty sweet stuff.

26. I cannot take more then 10-15 steps outside of a city without getting jumped by random animals that have never even seen me before.

27. Once I decide on a job, there is no reason to change my clothes until I get another one.

28. The more menacing a boss looks, the greater the chance that he or she won't actually stay dead.

29. Never leave home without my sword.

30. I really should be selective on what I choose to devour.

31. Once I kill one thing it's best to immediately kill several more just like it.

32. If I talk to someone over and over again, they will always say the same thing until some major event happens.

33. My daily exercise is doing the same victory pose a million times.

34. Any chicks in eye patches carrying swords are serious trouble.

35. All the "good items" I've been saving thus far will be completely useless by the time I change disks.

36. If I get involved in a fight and the music is more dramatic than anything I've heard thus far, I know I'm up against something extremely strong, and the end of my journey is near.

37. If I bump into ultima or omega weapon on my way to the shop or the bus stop, it's probably best to leave them be.

38. People with five letter names are always important.

39. No matter how badly I kicked his ass, my enemy will not be truly defeated until he or she has mutated into some ridiculously large beast.

40. Whenever I leave a city, I become huge and, in most cases, larger than the city.

41. I can only carry one sphere at a time, despite my pockets and my other hand.

42. I can only go down roads marked on my mini map.

43. My wallet isn't large enough to carry $1,000,000,000; only $999,999,999.

44. I can carry as much stuff as I want, but never more than 99 of the same item (it's taboo).

45. Mail is delivered throughout the world, known and unknown, by Mogs, kupo.

46. I can defeat a T-Rex in hand to hand combat.

47. It is okay to gloat with a celebratory dance after defeating a dog or rat in mortal combat.

48. Walking up to someone on the street without saying a word opens the door for any number of conversations, ranging from random information about the town's history to being sent on a dangerous mission.

49. Thievery is a legitimate occupation and is most effective when someone is trying to kill you.

50. When you die you either go to the Lifestream, become a fiend, or get sent to the Far Plane, depending on your religion.

51. If I want to heal a hurt friend all I have to do is throw a potion above my head and he or she will be all better.

52. In general, women have higher intelligence then guys, but they usually can't do a lick of damage in hand-to-hand combat, with the exception of those with biker gloves in tank tops.

53. When I try to swear, wierd jiberish comes out unless I am a large black man with a gun for a hand.

54. I always talk to strangers. They might join my party or give me stuff.

55. No matter what, I can never use any other kinds of weapons other than the one I now have.

56. I'm going to count backwards from sixty, and when I reach zero, you will be dead.

perjantai 27. elokuuta 2010

"It destroys one's nerves to be amiable every day to the same human being." -Benjamin Disraeli

Leikin tässä yks päivä äitin sormuksilla mainoskatkolla. Kyllä miun sormeen passais semmoset hienot kihla- ja hääsormukset :] Ne häätki ku on kerta jo melkein suunnitellutkin niin enää tarvittas se mies, ja sen pitäis olla suhteellisen varakas sellainen xP

Tai sitte meidän pitäis vaan voittaa lotossa tai saada joku perintö joltain kaukaiselta ja muinaiselta sukulaiselta. Kumpi vaan käy ihan hyvin ^^

Olin tänään Santun seurana vahtimassa Ossia, ku Eetu ja Jere oli Sussun ja Jukan kans rakentamassa karsinaa. Santtu oli sen verran väsyny koulusta tullessaan, että mietti miten se siellä jaksaa niin mie lähin mukaan. Mut ihan hyvinhän tuo kipitteli, öhmn, juoksi, Ossin perässä useammanki kerran :D

Olishan tuo tosiaan kiva olla vähintään kihloissa, asua omakotitalossa sen oman murun ja liudan eläimiä kera, ja sitte vois oikeasti harkita sitä pikkulasta. Itse synnytyksestä ja muista raskauden tuottamista vaivoista en niin hihkuisi ilosta... mutta muuten olisin kyllä jo ihan kypsä äidiksi.

Ois vaan niin kiva elää jo tuolla tavalla ♥ :\

Piti sitte seki täällä mainita -_-

Oh well..

(Tiedoksi vielä että ne sormukset ois sitte HOPEISIA ja normaalia leveämmät, täydelliset siis ♥)

tiistai 24. elokuuta 2010

hear my sorrow.


"I thought you were the ship reeling the anchor up. Not the one dropping it into the depths."

torstai 19. elokuuta 2010

Co-onstant.


“Loving is a feeling that brings both joy and pain to my heart. Joy from being with you, being filled with an emotion so deep and tender that no other feeling can compare. Pain from knowing that I'm so in love, that I'm more vulnerable than I've ever”

Uh... Muistatteko edellisen merkintäni quoten? Jos ette niin lukaiskaapa, sillä näin tuossa nukkuessani juuri semmoista unta. Ja sitten äiti perhana tulee hakkaan ovea ja huuteleen merkityksettömiä asioita, jotka olisi voinut hoitaa myöhemminkin. Ja täten keskeyttää sen, kun minä pinnistelen muutenkin hirveästi että en heräisi. Kuitenkin sitä sitten järkytyksestä ponnahti puolitoista metriä ilmaan ja se siitä.

Mainittakoon kyseisestä unesta se, että seikkailin siinä kahden eri ihastukseni kanssa. Entisen ja nykyisen. Entinen kyllä ajan mittaan sulautui pois, tai en tiedä olivatko molemmat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi vaimitähäh O_o

Anyways, se THE merkittävin kohta koko jutussa oli se, kun menin majoitustilaamme yksin, ja siellä ei ollut muita tietääkseni käynytkään kun kaikki olivat jossain piilossa. Olimme siis jollakin porukalla jossakin matkustelemassa.

Siellä sitten huomasin pienoiseksi shokikseni, että joku oli koskenut ainevihkooni. Kyllä, siihen THE kasiluokan ainevihkooni. Rupesin sitten selailemaan sitä notta voi paska, voi paska, voi paska. Ja huomasin sinne tehdyn merkintöjä. Vahaväreillä (huomaan jo tässä vaiheessa erinäisen yhteyden irliin). Ja ne merkinnät on tehnyt joku pikkulapsi.

Paljon piirustuksia, ihan käsittämättömiä ja sinänsä hämäriä minulle. Mutta jollain tavalla surkeita piirustuksia, ei huonosti tehtyjä, vaan kärsiviä, apua anovia. Ja olipa siellä sitten tekstiäkin. Josta paljastui tämä kyseinen pikkulapsen, pikkupojan nimi. Ja minä tunnen hänet, tai tiedän, en koskaan ole tavannut.


Tekstissä poika kertoi ensin miten kärsii siitä, että hänen isänsä kärsii, siitä miten hänen äitinsäkin kärsii kun hänen isänsä kärsii (mainittakoon tämä: äiti ja isä eivät siis ole olleet yhdessä vähään aikaan). Ja poika rukoilee minua tekemään jotain, mainitsee olevansa jotenkuten kiitollinen siitä mitä olen hänen isänsä hyväkseen tehnyt, että ymmärtää minua ja tietää mitä ajan takaa viimeaikaisilla teoillani. Mutta sanoo että se ei vielä riitä, ei lähellekään. Hänen isänsä on sen verran palikka (mikä on kyllä ihan totta).

Notta minun pitäisi kertoa kaikki tälle kyseiselle isälle, takoa ne hänen päähänsä niin että hän todella ymmärtäisi ne. Ihan vain hänen itsensä, ja pojan ja hänen äitinsä vuoksi. Kirjeentapaisen merkinnän viimeiset lauseet ovat sydäntä riipaisevia, allekirjoitukset sitäkin sykähdyttävämpiä. Pojan nimi. Ja hänen äitinsä nimi. Äidin, jonka luulisin vihaavan jokaista sydämestään, jonka luulisin silti haluavan apua epätoivoisesti, pelastusta itselleen ja perheelleen.

Niin notta olenko nyt sitten taas vaihteeksi ihan sekaisin tunteitteni keskellä mitähäh. Kirottuja tällaiset hetket. Kirottuja kaikki tunteet. Juuri kun ajattelin taas päässeeni yli siitä yhdestä kirotusta miehenpuolikkaasta, kaikki tunteet pulppusi taas esiin. ENKÄ MIE OO EDES NÄHNYT SITÄ! >.<

Tekisi mieli vajota vain jonnekin nurkkaan ja turruttaa itsensä kyynelillä (ja ehkä jollain vahvemmillakin aineilla). Mutta eihän sitä täällä pysty tekemään, säännölliset ruoka-ajat ja muutenkin muiden ihmisten kanssa asuminen 24/7 seitsemänä päivänä viikossa. My ass. Enkö voisi jo vedota muidenkin mielenterveyteen kuin omani ja päästä täältä pois? Sinne omaan kämppään, jooko? Siellä olisi niin kiva vajota tällaisina hetkinä ylimmäiseen kurjuuteen ja nousta siitä sitten kontalleen muutaman päivän päästä ja mönkiä eteenpäin.

Voinette vain kuvitella itseinhoni nyt. Jälleen. Taas. Ja sitä rataa. Ja inhoni vanhempien luona kämppäämistä kohtaan. Boy oh boy... -.-

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Yatta! \^O^/


“The best thing about dreams is that fleeting moment, when you are between asleep and awake, when you don't know the difference between reality and fantasy, when for just that one moment you feel with your entire soul that the dream is reality, and it really happened.”

Tässä maanantaina kun kävin läpi lukiokirjojani (kaiveltuani niitä ihan liian kauan väliköstä aivan järkyttävän tavarakasan alta/päältä/sivulta/keskivaiheilta), jotta tiedettäisiin mitä kirjoja se meidän pieni joutuu hankkiin muualta, löysin pussillisen saman aikaisia muistiinpanojani.

Niitä sitten innoissani ryhdyin käymään lävitse ja MITÄ LÖYSINKÄÄN!!!! Kauan kadoksissa olleen kasiluokan ainevihkoni! Sen minkä luulin jo iäksi menettäneeni ja siis SEN missä on ne ensimmäiset ja alkuperäiset Níniel stoorini!

Can you hear my joy!!!

Ja niille, jotka ei tiedä, Níniel stoorit on niitä fantasia romaani/novelli juttuja joita oon kirjoittanut ihan pienestä asti.

Mutta voi kun luin sen vihon läpi... Kauheeta kakaratekstiä -_-''''''''' Mutta sainpa ainakin tietooni kaikkien silloin esiintyneiden hahmojen ja paikkojen nimet, ja muutenkin vähän selvyyttä tulevaan. Muistan melkein täydellisesti mitä tuolloin ajattelin tapahtuvaksi :D

Oli siellä jotain ältsinhienoa kieltäkin käytetty, näytti ja kuulosti järkevältä, mutta nyt miulla ei kyllä ole niin mitään hajua siitä mikä logiikka siinä on, saati mitä ne tarkoittaa. Suurinpiirtein... jospa nekin olisi jossain ylhäällä? Niinku vaikka siinä 3½tuuman levykkeessä, jonka tiedostoja ei varmaan ikinä enää saa auki kun ne on niin saakelin vanhoja -.-' Ne on sentään tallessa ne, ja vähä useampiki korppu, josta vois löytyä vaikka mitä ihania aarteita ♥

ISO MUTTA se viimeinen aineenpätkä siinä vihossa (joka kyllä jäi kesken eli oli mitä todennäköisimmin vapaa aikana kirjoitettua) sai miun leuan loksahtamaan Kiinaan asti. Järkytyin niin että aloin heti tärisemään enkä pystyny kunnolla reagoimaan mihinkään kuin siihen vähään aikaan. Toisaalta sisälmykseni huusivat onnesta, siis. Aivan. Käsittämättömän. Nerokasta. Ja. Samalla. Käsittämättömääkin käsittämättömän. Ilkeää. Inhottavaa. Ja kaikkea negatiivisia järkytyksen ja inhon ilmauksia.

Nyt sitten vähän syyhyttää päästä kirjoittamaan juuri nimenomaista aikaa. Mutta siihenki menee varmaan kymmenisen lukua ja oon edelleen siinä kakkosessa x_x

Oli siellä kyllä vielä se yksi mainitsemisen arvoinen "aine". :D Nimittäin se kuuluisa joulukortista kirjoitettu fantasia-aine. Kuka muistaa? >:D Tai no, ensinnäkin, kuka yläastekavereistani lukee miun blogia >:]

Anyways, oon niin happy happy joy joy että! Tuosta asiasta, kyllä tässä on niitä huonojakin asioita tajuttu ja tapahtunu taas mutta blokkailen niitä ahkerasti.

Ei voi sanoa ku YATTA!!! \^O^/

perjantai 13. elokuuta 2010

tää oli hyvä :]



"To love is to suffer. To avoid suffering one must not love. But then one suffers from not loving. Therefore to love is to suffer, not to love is to suffer. To suffer is to suffer. To be happy is to love. To be happy then is to suffer. But suffering makes one unhappy. Therefore, to be unhappy one must love, or love to suffer, or suffer from too much happiness. I hope you're getting this down."
- Woody Allen, Love and Death

"Oh, life is a glorious cycle of song, A medley of extemporanea; And love is a thing that can never go wrong; And I am Marie of Roumania." D. Parker

Naurattaa hieman, ironista kyllä, yhdellä herralla tuolla piilossa statuspäivitys: "sais kyllä olla joku kiva nainen tuossa vieressä kun menee nukkuun ;)", heti ensimmäisenä meinasin laittaa kommenttia notta MINÄ MINÄ! onneksi käteni kieltäytyivät liikkumasta tarpeeksi nopeasti ja sain estettyä itseäni :D

Ja nyt kun asiaa ajattelen niin en edes muista kyseisen herran ikää, saati tiedä mitä se nykyään elämällään edes tekee. Tiedä itse asiassa mitään, muutaku ne asiat mitä sillon nuorempana oppi ku hengaili sen kanssa. Ja voih... niin mukava ja niin namipoju.

Mutta niinhän ne aina vaikuttaa olevan... -.-

Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli siihen miten siihen rakkauteen ei enää oikein jaksa uskoa. Varsinkaan siihen että koskaan löytäis jotain miespuolista parempaa puoliskoa, jonka kanssa vois sitte elää pidempäänki ja läheisemmin.

Minut on pilattu tälläkin tasolla, ja minä niin vitsisti nautin siitä.

Love and peace! onkin nykyisin jotain luokkaa Love and irony!

Onneksi on lahjakas mielikuvitus ja konkreettista katseltavaa milloin missäkin. Voi edes jotain kuvitella ettei täysin sekoa.

Vai?

tiistai 10. elokuuta 2010

"I am that deep pool, I am that dark spring"


Oon kokonaan unohtanut hehkuttaa löytöäni Kärkkäiseltä, jonka tein joskus 4. päivän tienoilla. Eurolla (1€) Riverdancen "soundtrack" Paddy O'Connor Group & Singersin versiona. Tattadaa! Vähänkö olin ihan O______________O ♥!!! ja kotimatkalla ku kuunneltiin sitä autossa niin oli kyllä semmoinen fiilis että, aaah ♥♥ Vaikka välillä meinaski tulla itku, mutta ei siitä sen enempää...

Mie niin rakastan irkkumusaa ja nytku sitä on kokonainen levyllinen ja vielä just Riverdance niin ♥

Vieläku pääsis joskus livenä kattoon sitä niin... hrrr! ♥

Joko muuten mainitsin että ♥!

"Your trauma is not who you are. It is something that was done to you or happened to you." - Coral Anika Theill

09.09.08 lensin pyörällä niin mukavasti, että meni kaksi vuotta kunnes pystyin ajamaan sellaisella kaksipyöräisellä pysähtymättä kertaakaan hengittelemään ja rauhoittumaan.

kesä 4-6 vuotta sitten meinasin erinäisten asioiden avustuksella hukkua, meni siis se 4-6 vuotta että pystyin jälleen uimaan luonnonvesissä.

Traumat jänniä juttuja eikö? Aika parantaa haavat, ja paskat. Kyllästyminen ajoi minut polkemaan sillä pyörällä, ja se, että jos nyt pysähtelisin aina kun pitäisi (eli muutaman minuutin välein) en millään ehtisi kotiin katsomaan telkkaria ^^

Mitä tuohon uimiseen taas tulee, pienessä maistissa, hyvässä (ja suuressa) seurassa, sekä todella todella likaisena ja kun tuli mahdollisuus pestä hiukset kunnolla niin... :]

Nyt kun noista traumoista siis jotenkuten päästiin, niin eiköhän ne "uudet" ala puskea esiin. Ja uskokaa minua, mielummin ottaisin ne vanhat kolminkertaisina kuin tämän nykyisen...

Olen jo useampana "yönä" nähnyt aivan järkyttävän ihania unia, aivan järkyttävän vääristä ihmisistä. Aika ei edelleenkään paranna haavoja, ellen sitten muuta jonnekin huitsinnevadankaakkoisosaan metsän varjoihin.

Eiiiiikä sekään välttämättä auttaisi, mieleni kun on mikä on. Toisaalta voisi hankkia jostain vain diilerin jolta saisi edullisesti kaikkia pöhnälääkkeitä ja voisi viettää ajan siellä ah, niin ihanassa unimaailmassa. Muistanette sen aiemman valituksen aiheeni.

Toisaalta elokuvathan opettavat (ja ne oikeasti opettavat) että mitään semmoisia laitteita ei tulisi koskaan keksiä, 'cause we all now what would happen.

Mutta silti, minä haluaisin sellaisen laitteen. Mmmh, ihmiskunta ja sen itsensäturmelistaito (among others).

maanantai 9. elokuuta 2010

uivuivui ♥

"If bad decorating was a hanging offense, there'd be bodies hanging from every tree!"

Okei, mie haluan pois täältä. Omaan kämppään ja sisustaan sitä kunnolla! Eritoten haluan kaikki tavarani POIS LAATIKOISTA ja sinne minne ne kuuluukiin. Haluan oman keittiön, omaa rauhaa ja oikeasti sitä omaa tilaa. Haluan epäsäännöllisyyttä ruoka-ajoissa, vessaanpääsyn silloin kun haluan, lämmintä vettä suihkusta silloin kun sitä tarvitsen. Haluan liikkua vapaasti joutumatta koko ajan pelkäämään että herätän jonkun.



Haluan makuuhuoneen jossa mahtuu liikkumaan, vaikka siellä onkin leveä sänky.







Haluan leikkimään omaan keittiöön, kokkaamaan omia juttujani ja järjestelemään kaikkia ihania (uusiakin) astioitani <3







Haluan päästä leikittelemään eri muodoilla, väreillä ja asetuksilla. Haluan levittelemään hienoja mattoja, koristeita, pöytäliinoja mitä vaan (you name it man, i got it) minne haluan. Haluan hirveästi järjestellä julisteita seinille, joka seinään jotain! Hädin tuskin enää muistan mitä kaikkea minulla on...












Haluan ostaa itse omat ostokseni, ruoka-, hygienia-, tarpeeksitarpeelliset-, kaikki mahdollisest ostokset! Haluan itse sanella päivärytmini ja vapaa-ajan aikatauluni. Haluan vihdoin ja viimein ostaa sen pienen mutta pitkän kahvipöydän "olohuoneeseeni" ja istua sen ääressä nauttimassa nesteitä/syömässä/whatever man, samalla kun tiirailen telkkaria.

Haluan kaikkea tätä niin kipeästi, että alkaa jo oikeasti ottaa päähän. Asunnonhakuilmoitukset on tehty, huomenna työkkäriin, ja sitten vain odotella kun järjestelmä sanelee minulle elämäni ehdot. Sitä en halua, mutta siihen on nyt pakko tyytyä. Ellei joku ihastuttava rikas nuorimies halua minua nyt välttämättä waimokseen (sillä waimona jos minä minä olen huippuluokkaa).

Mutta vielä loppusilauksena minä haluan....



hamppulampun. DEFENEATLY.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

when do we begin?


Like, never.
Meninpäs ajattelemaan vaikeasti tuonki otsikon... -_-'

Pääpointtini oli notta millon ne keksii sen unientallentimen että voi myöhemmin tiirailla ihan ruudusta/näytöstä uniasa. Viime yön uniki oli niin kiva että piti taas vaihteeksi kunnolla pinnistellä jotta näkis sitä mahdollisimman paljon. Sitte sitä kumminki heräs kunnolla ennen aikojaan ja seki jäi kesken.. :|

Niin että hei, jos ei oikeassa elämässä oikeasti niin miksei sitte oikeassa elämässä melkeinoikeasti?

C'mon nobel immeiset, now's your time!

lauantai 7. elokuuta 2010

maistiaisia.

Prologi

“Hän tuijottaa sinua taas.” Natalie vilkaisee sivusilmällään taakseen ja totesi Alexin olevan oikeassa. Tuhahtaen hän kääntyy takaisin työnsä puoleen. “Nate!” Alex mutisee ja läpsäisee häntä. “Mitäh?” Ystävät istuvat tiiviimmin hänen ympärilleen. “Voi luoja… Dimitri on kirjaimellisesti tuijottanut sinua jo viikkoja!” Alex sanoi. “Aina siitä lähtien kun kevätloma loppui!” Pienen painostavan hiljaisuuden jälkeen Natalie avasi suunsa: “Entä sitten?” hän kysyi varovasti. Syvä huokaus kulki tyttöporukan lävitse.

“Haloo?! Dimitri!” Sara melkein huutaa. “Äläkä sano uudestaan entä sitten”, Alex lisää ennen kuin Natalie saa suunsa avattua. Olihan Dimitri kieltämättä koulun suosituin poika, ja syystä. Täydellinen kaikinpuolin, silti Natalien mielestä hänessä oli nykyisin jotain outoa, melkein puistattavaa. “Hän… ei vain ole minun tyyppiäni”, Natalie mutisi ja keskittyi taas työhönsä väistäen Alexin hämmentyneen katseen. Menneisyyttä ei oltu annettu anteeksi, vielä.

Muut huokaisivat syvään ja poistuivat omien pöytiensä ääreen. “Kyllä hän vielä ymmärtää miten täydellinen pari he ovat”, Miriam sanoi uskomatta omia sanojaan. Natalie vilkaisee taaksensa vielä kerran ja kohtaa Dimitrin silmät. Nuo oudon purppuraiset silmät jotenkin lukittavat yhä otteeseensa, pureutuvat syvälle sisimpään. Mutta se ei pelota, se vain antaa turvallisuudentunteen. Katsekontakti katkeaa kun opettaja ilmestyy luokkaan ja kaikki kiiruhtavat paikoilleen. Natalie ravistaa päätään saadakseen oudon tunteen pois ja keskittyy opettajan ääneen. Parempi unohtaa menneet. Taaempana Dimitri naurahtaa ja huvittunut hymy leviää hänen kasvoilleen.


“Hei? Kuuletko sinä?” Níniel hätkähtää toisen kosketuksesta. Hän kohdistaa katseensa tarjoilijapuolituisen huolestuneisiin silmiin. “Niin että haluatko toisen samanlaisen?” nainen kysyi. Níniel nyökkää ja nainen hyppää tuolille ja kaataa kannusta kolpakon täyteen. “Mitä tahansa se sitten onkin, se ei ole kaiken arvoista”, nainen tokaisee ja hypähtää takaisin lattialle. “Ja nuo vaatteet kannattaisi vähintäänkin huuhdella, jos niitä haluaa tulevaisuudessa käyttää huomiota herättämättä”, nainen vielä sanoo ennen kuin pujottelee takaisin tiskin taakse. Hymynkare leviää Nínielin huulille, katoaa sitten hänen vilkaistessaan kauttaaltaan verestä punaisia vaatteitaan. Niin, mikään ei ole sen arvoista. Tällaista ei pitäisi edes tapahtua. Ketään ei ole luotu kestämään tällaista.

Oli ok, että hänen koko entinen elämänsä pyyhittiin pois. Oli ok, että hänen ystävänsä jäivät siihen maailmaan. Hänen kotinsa, hänen muistonsa... Niin, ne muistot. Koskaan aiemmin hän ei ollut pysähtynyt muistelemaan aikaa siellä. Ei sitä kuka hän silloin oli, ei niin mitään. Paitsi häntä, ja sitä mitä heillä oli.

Kuinka vihainen Níniel silloin olikaan, kuinka petetyksi hän itsensä silloin tunsikaan. Mutta silloin oli sentään ollut ystäviä vierellä lohduttamassa, täällä hänellä ei ole ketään. Täyden kolpakon pinta rupesi väreilemään ja Níniel käänsi katseensa siihen. Uusi suolapisara väreilytti pintaa entisestään ja liukeni muun nesteen sekaan. Níniel nosti kätensä poskelleen, se kostui. Hän tyhjensi keuhkonsa yhdellä puhalluksella ja nosti kolpakon huulilleen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän itki tällaisena, itsenään. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun hän tunsi itsensä täydellisen petetyksi.

torstai 5. elokuuta 2010

Song or suicide?

Mieleni ei ole yhtään selvempi kuin seuraava tekstikään, mutta anyways, i'll share it:

I'm staring at a broken wall,
finding myself depressed and crying all the time,
no one, not even you, knows the pain you left behind.

I follow my heart, and I bleed
I used to have this figured out, under control
but now all I seem to get is the other,
the worse.

I won't do it, it is not good enough.

Flashback.

There I was then, thinking about my future,
and loving it.
but then I had to think about your future, your dreams,
will i be part of it,
do I want to be a part of THOSE dreams of yours,
...yes, I do.

We should not end this here.

There were days when I used to believe in love,
not like I wrote it, but how I felt it
no one is gonna make me feel the way you do.

I don't want to look over my shoulder,
I know I can't see you there now, but I do wanna feel you
though you're not, I can think you're there.

and the wind blows through my heart.

I'll be waiting for the days when yet again all that still matters is the love and the laughter
those days when we play out in the rain,
and love it.

Is this a song or suicide?
a deep sigh shivers my body,
my heart is beating in silent sounds of loneliness.

Is it just me, or is it you too, I need to know,
'cause the truth is, you could slit my throat and I'd apologise for bleeding on your shirt
you've hurt me so many times, slivered me countless times,
but I love you no less.

I can wait, I can wait for you forever and ever,
there'll be more and more pieces of me to put together, but that's okay,
'cause when you're ready, when that time comes, I'm here to welcome you
with open heart.

So this is neither song nor suicide,
this is S.O.S.
with répondez s'il vous plaît.


i'm so sorry.