(pakko lopettaa tuon sanan käyttö...) taas kaksiteräinenmiekka -päivä vaihteeksi.
Ensinnäkin odotan koko helkkarin päivän puhelua siitä työhaastattelusta, pääsenkö sinne vai meenkö ruinaamaan joiltain muilta. Ei siinä siis hirveesti viitti tehä mitään muuta ku kytätä sitä kapulaa. Ja tietenki tänään sitten justiinsa soittelee kaikki euroopan alueen puhelinmyyjät ja sitä pitää vastata kaikkiin tuntemattomiin numeroihin ku ikinä ei tiedä onko se just se THE puhelu vai eikö (paitsi tietenki ne numerot skipattiin heti, jotka tunnistettiin varmuudella puhelinmyyjiksi).Anyways, eipä tuota puhelua sitte tullu sovittuun määräaikaan mennessä, eikä sen jälkeenkään. Ellei ne sitten ajoittaneet soittoaan aina samaan aikaan kun joku muu älykääpiö päätti soittaa. Would've been just my luck.
Niinpä se kaupassakäynti venyi sitten iltamyöhään, ja siksi sitä ennen käytiin mieletön tahtojen taisto (lähes luokkaa legendaarinen Anna vs. Lankakerä, jonka Anna siis hävisi) siitä, jaksaako/kannattaako sinne kauppaan nyt mennä kun huomenna kumminkin raahautuu sinne. Noh, maito oli lopussa ja mieleni teki kaakaota, lisäksi saisi vähän ulkoilmaa tällekin päivälle. Päätin sitten lähteä pyörällä pikaisesti käymään. Ja onneksi päätinkin! Oli tullut uusi FullMetal Alchemist ja Naruto, ostin samalla Noorallekin kun piti sille soittaa että onko tämä nyt uusi Naruto vai vanha ku mie meen sekasi animen ja mangan kanssa. Mmmmmmmm... Kakashi ♥
Noh, sitte tulen sieltä kaupasta, rauhassa poljen ja kuuntelen uusinta ihastustani (♥) ja tietty tarkkailen hyvin tiiviisti autoteitä, notta syöksyykö sieltä jostain piilosta kaahareita (niitäkun täällä meilläpäin piisaa -.- ) ja katsonkin siinä sitä yhtä autoa vähän epäilevästi. Mutta se tuli sen verta tasaisen hiljahkosti ja nätisti niin en siihen sen kummemin kiinnittänyt huomiota. Normisti vain hidastin vauhtia että pysyn mahdollisimman reunassa ja sitten se piru kaasuttaakin sen verta että lähtee luisuun. Siinä sitten polkaisen pari kertaa astetta nopeampaa ja käännyn sen mitä mahdun että se ei ihan minuun törmää ja wiiiiiiiiu puskuri kolahtaa takarenkaaseen ja mie lennän lumipenkkaan.
On se muuten jännä miten niistä lukuisista kerroista kun lentänyt olen en muista itse lennosta mitään, mutta sitten se kun lojuu siinä maassa tai missä nyt lojuukaan, niin siinä kaikki tuntuu ikuisuudelta. Ainakin mitä päässä liikkuviin juttuihin tulee. Ensimmäiset asiat onkin aina syvä huokaus ja miettiminen että nousisikohan sitä nyt ylös vai jäisikö vain tähän näin mukavasti lojumaan.Anyways, vänkärinä istunut naikkonen oli sentään sen verran järkevä että pysäytti auton ja tuli kattomaan miten miulle kävi. Auttoi ylöskin ja se sen mies(?) peräti kaivoi sen pyörän sieltä hangesta. Kauhea marmatus että eihän käyny mitenkään ja mulkoilua miekkostaan(?) suuntaan että se saa kyllä vielä kuulla tästä (ja siltä se miekkonen näyttiki, kärsivältä jo valmiiksi ;D ). Piti sitten maanitella hirveesti että ei ollu ihan eka kerta lentää auton tönäisystä ja nou hätä, let's go vaan etiäpäin. Pääsinki sitte niistä lopulta eroon ja takaisin kämpille.
Nyt illemmalla sitten innoissani lueskelen mangaa, jee, pitkästä aikaa ♥♥ Ja kappas, FMA (teille untuvikoille tiedoksi, FullMetal Alchemist) loppuu tähän sitte. Voivoi :[ Ja sitten kun sen oli lukenut niin oli todellakin VOIVOI! En tykänny lopusta, en yhtään. Mutta en ala sitä tässä (tai ikinä missään) sen pahemmin vatvomaan kun suurin osa ääliöistä rupeaisi vain tuputtamaan omaa ajatustapaansa ja blaablaablalaa.
Puhumattakaan siitä miten aamulla herätettiin jo ennen kahdeksaa ( *kurkkaa yönaamion alta* "Dude... kello ei oo vielä edes kahdeksaa..." *angstialmostitkutihrus ja kooma*) JA AINIINJOO! Mutta tuosta jälkeisestä pettymyksen täyttymyksestä huomenna, saapahan silloinkin jotain raapustettua. Kirottu kokeen tulos!! >.<
Mutta nyt... Kakashia ja jotain muuta namia ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
speak your mind.