"The story arises in the unconscious." -Dorothea Brande

Dude,

kaivoin laatikon pohjalta eilen tekemättömyydessäni pari vihkoa esiin. Toisessa on joskus vuonna nappi kirjoittamani ainoa fanfictio aiheesta nappi, ja toisessa on joskus vuonna pipo aloittamani paranneltu versio siitä.

Shouldn't have done that. Menikin sitten taas mukavasti aamuyöhön asti sitä kirjoittaessa. Muttakun oli pakko. Oli mukava vaihteeksi kirjoittaa ihan käsin, ja vieläpä englanniksi. Kone miulla on tietenkin aina vieressä auki jos unohtuu joku sana, tai jos haluan käyttää jotain eri versioita samasta sanasta ettei koko ajan ole sama muoto, hommeli, juttu. Ihan kätevää se sellainen, kartuttaa samalla omaa englannintaitoaan.

Mutta voi minun käsi... mutta silti on pakko jatkaa. Kun se vain on taas niin kivaa ja tekstiä syntyy. Mielikuvitus ♥

"Mendokuse."

Tämä päivä siis.

Seriously.

"A discovery is said to be an accident meeting a prepared mind." -Albert Szent-Gyorgyi

Dude,

hieno päivä. Vaikka menikin taas animea katsellessa yöaamumyöhään ja ne harakat... Ei missään asustaisi mitään ötökkää joka rrrrakastaa nimenomaan harakanlihaa? Voisi käydä nappaamassa semmoisen ja kouluttaa asumaan täällä meidän lähiössä.

Anyways siis, myöhään nukkumaan, aikaisin ylös kerran, toisen, kahdenkymmenennenviiden. Sitten tuli isi jossain vaiheessa kun töistä pääsi (tarkempi kellonaika, lähemmäs 1200) ja sitten myö lährettiin Ylivieskaan kiertämään kaikki kirppikset. Isihän on siis se ainoa joka tietää missä ne on, ja jos muisti meinaa pikkasen pettää niin isi ei boottaa vaan tietää tasan tarkkaan mitä tietä pitkin pääsee ja minne ♥.

Ja voih, kahden kirpparin jälkeen isi vei meidät sitte Pohjanmaan leipomoon kahville, mekun Nooran kans ei olla vielä isin kanssa käyty siellä. Mie en ainakaan ole ikinä käynyt siellä niinku epäisinkäänkanssa (ja nyt tuli mieleen äläkäsääkään kun ei kai se Noorakaan siellä ole käynyt(?) ). Niin ja tuo voih siis sen leipomon berliininmunkkien takia ♥♥ OM NOM NOM NOM! Kauhea jättemunkki mutta voi NOM! Pienoinen ähky sen jälkeen ja sitten siis sitä viimeistä, keskustassa olevaa kirpparia metsästämään. Löytyhän se sitten ja sieltä lähti Caritallekin yksi Koontzin kirja mukaan. Heivasin sen kyllä nyt ensin äitille luettavaksi ja Noora saa sitte heivata sen itse Caritalle.

Tililtä lähti ihan mukavasti rahaa, ois lähteny enemmänki ku oli niin paljo hyviä leffoja joka paikassa, mut ne voi hankkia sitte myöhemminki. Niinku vaikka sitte ku saa vähä vakituisemmin vakituisemman määrän rahaa :\ Nytki pitää taas elää hyvin vähällä tuonne kuun loppuun asti mut enköhän sen kestä. Mitään herkkuja kun ei tuu nyt ostettua todellakaan niin paljoa ku yleensä, parin päivän hyvin vähäinen syömättömyys (lue: näkkärillä ja juustolla eläminen) sai vieroittautumaan niistä sen verta et nyt kyllä kestän olla syömättä niin paljo. Jos vaikka kehtais sitte joskus pidellä jotain hameita tai shortsejaki :s

Nyt on sitte vaan mukavan poikkinainen olo, mut ainahan sitä jaksaa Kakashia kattoa ♥ :P' Ja voivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoivoi kun sai niissä Nagato jaksoissa pidätellä hengitystä ja itkeä ja miettiä että EI SE VOI OLLA NÄIN KU MINÄ TIIÄN ETTÄ EI SE VOI! Ja kun se ei ollutkaan niin saikin olla vain että oooooooh :O ja kattoa jos ei pätkiä niin joitaki kokonaisiaki jaksoja useampaan kertaan ku oli vaan niin, vau.

Nyt sitten tässä pari päivää oon kuumeisesti ladannut lisää Narutoa, ihmeellistä kyllä rupesivat loppumaan... Ja mietin et miksei missään ole Shippuudenin jaksoa nro 204 muutaku maksullisena ja kaikkea. Ja sit sivulla 487 selviää et se hei muuten ilmestyy vasta 24. päivä (huomenna siis).



Fuck.

Mutta sehän selittikin sitten, mitä ihanaa turhaa kaivelemista niin ihanan monta tuntia ♥
Notta, Kakashia vähän lisää (jookojookopliispliis ei mitään muita hömppiä) ja lojumista. Aamulla pitääkin taas lähteä liikenteeseen.

Lopuksi vielä kuvanketale tämän päivän kirpparilöydöistä:

Löytyi siis Candace Bushnellin Sinkkuelämää, Applegaten Everworldin Kauhujen Kita (osa VI), The Mammoth Book of Best New Horror 15 -kirjat. Dingon Tuhkimotarina levy ja A1 Caught In the Middle single. Seitsemän vuotta Tiibetissä vhs (for my wall) ja Sabrinan kakkostuotantokausi kokonaisuudessaan. Lisäksi mukaan tarttu tuommonen Karvisrätti, josta väsään kunhan jaksan niin kassin ja sitte tuommonen ylihieno kiinalainen lasimaljakko ♥

"Anger is one letter short of danger."

Ähem,

niin, siitä pettymyksen täyttymyksestä.

Olin puolikoomassa niinku tavallisesti nykyään nukkuessani, eli osittain valveilla ja osittain hereillä, kykenevä jotenkuten kontrolloimaan "uniani" (jos niitä siis uniksi voi sanoa täh). Siinä sitten istun ilmeisesti sairaalahuoneessa ja juttelen Naruton tyypeille kun minulle sanotaan että Kakashin pitäis tulla ihan pian. *tytym* Namnamnam! ja semmoisia reaktioita.

Sitten käytävältä alkaa kuulua askeleita ja kohta ovi aukenee hiukan, pysähtyy sitten, ja alkaa kuulua puhetta. Joku toinen vielä tuntematon siinä selittää jotain että sinun pitäis käydä siellä kun sillä oli semmosta ja semmosta asiaa ja blaablaablalaa. Ja sitte kuuluu Kakashin mutinaa. Ja sitten poistuvia askelia. Sitten se ovi aukeaa kokonaan ja sisään astuu, ei Kakashi joka oli siinä niiiiiin lähellä, vaan...

YAMATO! (dude, does this need any more words.) \ >.< /






Kakashiiiii! ♥♥♥♥♥♥♥♥

“In the end we will conserve only what we love. We will love only what we understand. We will understand only what we are taught.” -Baba Dioum

Dude,

(pakko lopettaa tuon sanan käyttö...) taas kaksiteräinenmiekka -päivä vaihteeksi.

Ensinnäkin odotan koko helkkarin päivän puhelua siitä työhaastattelusta, pääsenkö sinne vai meenkö ruinaamaan joiltain muilta. Ei siinä siis hirveesti viitti tehä mitään muuta ku kytätä sitä kapulaa. Ja tietenki tänään sitten justiinsa soittelee kaikki euroopan alueen puhelinmyyjät ja sitä pitää vastata kaikkiin tuntemattomiin numeroihin ku ikinä ei tiedä onko se just se THE puhelu vai eikö (paitsi tietenki ne numerot skipattiin heti, jotka tunnistettiin varmuudella puhelinmyyjiksi).

Anyways, eipä tuota puhelua sitte tullu sovittuun määräaikaan mennessä, eikä sen jälkeenkään. Ellei ne sitten ajoittaneet soittoaan aina samaan aikaan kun joku muu älykääpiö päätti soittaa. Would've been just my luck.

Niinpä se kaupassakäynti venyi sitten iltamyöhään, ja siksi sitä ennen käytiin mieletön tahtojen taisto (lähes luokkaa legendaarinen Anna vs. Lankakerä, jonka Anna siis hävisi) siitä, jaksaako/kannattaako sinne kauppaan nyt mennä kun huomenna kumminkin raahautuu sinne. Noh, maito oli lopussa ja mieleni teki kaakaota, lisäksi saisi vähän ulkoilmaa tällekin päivälle. Päätin sitten lähteä pyörällä pikaisesti käymään. Ja onneksi päätinkin! Oli tullut uusi FullMetal Alchemist ja Naruto, ostin samalla Noorallekin kun piti sille soittaa että onko tämä nyt uusi Naruto vai vanha ku mie meen sekasi animen ja mangan kanssa. Mmmmmmmm... Kakashi ♥



Noh, sitte tulen sieltä kaupasta, rauhassa poljen ja kuuntelen uusinta ihastustani (♥) ja tietty tarkkailen hyvin tiiviisti autoteitä, notta syöksyykö sieltä jostain piilosta kaahareita (niitäkun täällä meilläpäin piisaa -.- ) ja katsonkin siinä sitä yhtä autoa vähän epäilevästi. Mutta se tuli sen verta tasaisen hiljahkosti ja nätisti niin en siihen sen kummemin kiinnittänyt huomiota. Normisti vain hidastin vauhtia että pysyn mahdollisimman reunassa ja sitten se piru kaasuttaakin sen verta että lähtee luisuun. Siinä sitten polkaisen pari kertaa astetta nopeampaa ja käännyn sen mitä mahdun että se ei ihan minuun törmää ja wiiiiiiiiu puskuri kolahtaa takarenkaaseen ja mie lennän lumipenkkaan.

On se muuten jännä miten niistä lukuisista kerroista kun lentänyt olen en muista itse lennosta mitään, mutta sitten se kun lojuu siinä maassa tai missä nyt lojuukaan, niin siinä kaikki tuntuu ikuisuudelta. Ainakin mitä päässä liikkuviin juttuihin tulee. Ensimmäiset asiat onkin aina syvä huokaus ja miettiminen että nousisikohan sitä nyt ylös vai jäisikö vain tähän näin mukavasti lojumaan.


Anyways, vänkärinä istunut naikkonen oli sentään sen verran järkevä että pysäytti auton ja tuli kattomaan miten miulle kävi. Auttoi ylöskin ja se sen mies(?) peräti kaivoi sen pyörän sieltä hangesta. Kauhea marmatus että eihän käyny mitenkään ja mulkoilua miekkostaan(?) suuntaan että se saa kyllä vielä kuulla tästä (ja siltä se miekkonen näyttiki, kärsivältä jo valmiiksi ;D ). Piti sitten maanitella hirveesti että ei ollu ihan eka kerta lentää auton tönäisystä ja nou hätä, let's go vaan etiäpäin. Pääsinki sitte niistä lopulta eroon ja takaisin kämpille.

Nyt illemmalla sitten innoissani lueskelen mangaa, jee, pitkästä aikaa ♥♥ Ja kappas, FMA (teille untuvikoille tiedoksi, FullMetal Alchemist) loppuu tähän sitte. Voivoi :[ Ja sitten kun sen oli lukenut niin oli todellakin VOIVOI! En tykänny lopusta, en yhtään. Mutta en ala sitä tässä (tai ikinä missään) sen pahemmin vatvomaan kun suurin osa ääliöistä rupeaisi vain tuputtamaan omaa ajatustapaansa ja blaablaablalaa.



Puhumattakaan siitä miten aamulla herätettiin jo ennen kahdeksaa ( *kurkkaa yönaamion alta* "Dude... kello ei oo vielä edes kahdeksaa..." *angstialmostitkutihrus ja kooma*) JA AINIINJOO! Mutta tuosta jälkeisestä pettymyksen täyttymyksestä huomenna, saapahan silloinkin jotain raapustettua. Kirottu kokeen tulos!! >.<

Mutta nyt... Kakashia ja jotain muuta namia ♥♥

"So foul and fair a day I have not seen." -William Shakespeare

Ähem;

Ttyökkäristä soitettiin et voiko tulla käymään tänään. Tämä sitten meni sinne:

Vastaanottovirkailijatätönen: "Onko totta että sinua on haastateltu viimeksi elokuussa 2010?"
Allekirjoittanut: *nyrjäyttää aivonsa* "Mjooo-oooo-yookai."
Vastaanottovirkailijatätönen: "Blablablalaa, laitetaanpa sitte tänne Herra Äx:än muistilistalle että varaa sinulle haastatteluajan ja blablablalaa." *menejopois -hymy*
Allekirjoittanut: "Niin tässäkö kaikki? Dude, you gotta be kiddin' me!"
Vastaanottovirkailijatätönen: "Joo, se ilmoittaa sitten sen ajan kun on sen päättänyt."
Allekirjoittanut: "Okei, kiitti mmmoi. Eikö tuota ois perskule vieköön voinut puhelimessa kysyä?!!!"

Tämä menee sitten Sokkarin kautta Halpa-Halliin, eli kävelee Lidlin vierustaa. Oi, tuo auto tulee nyt kyllä niin lujaa tuolta että odotan tässä vähän matkan päässä (jotten vain saisi paskaa niskaani) että se menee ennen kuin ylitän tien. LOISKIS! -.-' ja *pyyhkii naamansa*. Odottaa ensi kerralla siellä kymmenen metrin päässä.

Tulee Supparista ja kävelee sitä reittiä mitä nykyisin aina, eli sitä suorinta. Kunnes edessä kävelee pari kännikalaa hoippuillen koko tien leveydeltä. Okay, tämä menee sitten tätä kautta tästä ettei tule epätahatonta päällekarkausta. Käveleskelee ihan rauhassa mp3:nen korvilla kun rupeaa miettiin että mikä tämä taustaääni on? Ottaa napin korvaltaan ja katselee ympärilleen, läheisten rivitalojen pihalla erään oven edessä makaa vanhempi naisihminen, joka huutaa apua. Hämillään allekirjoittanut sitten kipittää tämän luo:

Allekirjoittanut: "Onko jokin hätänä?"
Vanhempi naisihminen: "Onko sinulla soittaa ambulanssi tai joku avuksi kun minä liukastuin ja nyt sattuu niin hirviästi ja waawaawaawaawaa."

Allekirjoittanut soittaa sitten ambulanssin, ja jää sitten odottamaan sitä vanhemman naisihmisen kanssa.

Vanhempi naisihminen: "Mikäs se sinun nimi on? Ootko sinä kenen tyttöjä?"

Johon allekirjoittanut vastaa totuudenmukaisesti ja tämä vanhempi naisihminen sanoo ja kyselee samat asiat mitä kaikki muutkin kyselevät kyseisen vastauksen allekirjoittaneen vanhemmista saatuaan. Onseilmojapidellyt -keskustelu jatkuu ambulanssin tuloon saakka. Allekirjoittanut miettii milloin olisi soveliasta poistua paikalta ja pääseekin lopulta liukenemaan ensihoitajien taluttaessa/nostaessa vanhemman naisihmisen ambulanssiin.

Vanhempi naisihminen: "Kiitos kiitos. On se hyvä, että nykynuorissa on vielä sinunlaisiasi waawaawaawaa."

Hymyillen kyseisessä tilanteessa niin nätisti ja vilpittömästi kuin kykenee allekirjoittanut pääsee lopulta liukenemaan paikalta. Käveltyään vain muutamia kymmeniä metrejä, allekirjoittanut kuulee jälleen epämääräisiä taustaääniä. Syvään huokaisten ja pienen rukouksen lähettämisen jälkeen, allekirjoittanut plopsauttaa toisen kuulokkeen korvastaan ja katselee hiukan peloissaan ympärilleen. Läheisten rivitalojen pihalla erään oven ääressä seisoo (domo!) kaksi about kolmekymppistä miehenpuolikasta, jotka huutelevat jotain, josta saisi selkoa jos kuuntelisi. Kuitenkin, allekirjoittanut käyttää salamannopeita refleksejään ja kiinnittää kuulokkeen takaisin ja napauttaen sitä merkitsevästi lähettäen yhtä merkitsevän katseen miehenpuolikkaille jatkaa kävelyään.

Kotiin päästyään allekirjoittanut kiroaa syvästi ettei ostanut sitä olutta, vaikka mieli hirveästi houkutteli.

Nyt illemmalla, tässä samalla kun allekirjoittanut nimenomaista tekstiä kirjoittaa, hänen kissansa (a fine lady that is) päätti kusaista takaoven peittäviin verhoihin. -.-'''''

Now how was your day?

Hai, Kakashi-sensei!

♥ _ ♥