ohops, capslocki.
eli siis:
Dude,
oon tässä ollu jo ihan tarpeeksi ja ihanasti sairaana ainaki... mitä, kolme, neljä päivää? voin sanoa että kiitos riittää jo ♥ kahteen päivään en oo ollu töissäkään, keskiviikkona kun vielä olin niin välillä oli sellainen olo notta käperryn hetkeksi nurkkaan itkemään, mut jotenki sitä aina vaan ravisteli itteään ja oli silleen okei, tästä tuohon ku selviän niin hyvä. ja sitte taas sekunninsadaosan ajan kyynel silmäkulmassa ja heti nyttästätuohonniinselviän.
well, se toimi. selvisin päivästä. seuraavana aamuna oliki sitte kuumeen lähestyessä 39°C (tiedoksi että miun normilämpö on siinä 35°C-35,5°C paikkeilla eli oon koomassa jo 37°C) oli vaikeuksia saada ilmoitettua bosselle että en ehkä pääse töihin asti. ja muutenki selvitä ottaan tarvittavat lääkkeet yms.
hiukkapikkasen kyllä ottaa päähän kun tarkoitus oli mennä Kuopioon niin ois nähny Annelia pitkästä aikaa :[ (ja ehkä sitä nöhtänkölövänääki siinä samalla) ja muutenki ois ollu "aikuisemmat" bileet pitkään aikaan :D
mut ei sitte.
hieman piristää se tieto et viimestään huomenna isi tuo miulle uuden telkkarin ♥ pääsee kattomaan Zakkia ja Kakashia isolta ruudulta ja vaikka mitä muutaki, hehehehehe ♥_♥
Semmosia ihanuuksia, ens viikolla pitäis taas.. ja paskat, en jaksa tässä ruveta niitä vatvomaan niin antaa olla. sanotaanko vaan että hirveesti jauhomista, ramppailua ja stressaamista. as always.
jos joskus saisin edes jonkinlaisen rauhan.
pliis.
päiväkirjaakaan saa ikinä kirjottaa rauhassa ↓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
speak your mind.