they're back. My nightmares. Like a season they come. Vielä vähän aikaa sitten niillä oli melkein siedettäviä olemattomuustaukoja (niin mikä sana?), mutta edellisestä kerrasta ei ole varmaan edes kuukautta x_x
Mainittakoon että minulla tosiaan on sellaisia reilun viikon kestäviä painajaiskausia aina välillä. Milloin tahansa nukahdan, miten pitkäksi aikaa tahansa, ne iskevät. Ei siinä muuten mitään, useimmiten nautin painajaisista, vielä muutama vuosi sitten odotin niitä innolla. Ne jotenki... en tiiä, tuntuivat "oikeilta". Ei sillä tavalla oikeilta vaan "oikeilta".Mutta nykyään näinä kausina o_o Geez. Eivät ole niitä leppoisia "oikeita" unia, vaan nämä on sellaisia että niihin jää kiinni, eikä niistä pääse pois ennen kuin ne päättää päästää siut pois. Todella mukava olla jumissa jossain niin kauheassa että vielä päivienkin päästä ne kummittelee mielessä ja tekee vain mieli repiä tietyt aivolohkonsa pois paljain käsin. Nytheti.
Koska jokainen päivä tänä aikana tuntuu todella ahdistavalta, minunkin mittapuullani, tosi kiva herätä aina hikisenä. Huomata miten vaikea sitä voikaan olla hengittää. Hyvällä tuurilla saatat juuri niin sanotusti itkeä silmiä päästäsi, vielä paremmalla huutaa keuhkojasi pihalle niin lujaa kuin pystyt.Joku kerran ehdotti minulle terapiaa, jooei ihan minun juttu tässä tapauksessa. Toinen ehdotti jonkinlaisia unipillereiden tapaisia (sain kattavan luennon, mutta kuka sitä enää muistaa), tokaisin vain että ei kiitos, niissä unissa ollaan jo tarpeeksi jumissa, en ota sitä riskiä että jumiutuminen kestäisi pillereiden takia pakollista pidempään.
Mitä siis teen.
No kestän, ja tuotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
speak your mind.