Todellisuus ja työnteko iski tänään päin kasvoja.
Roolijako suoritettiin.
Kyllähän se tiedettiin jo maanantaina, miten paljon tekstiä sitä joutuisi käsittelemään lyhyessä ajassa, ja tiesi myös senkin, että ohjaaja nakkaa suuren osan tekstistä helvettiin. Sekin tiedettiin että tuplarooleja tulee olemaan.
Miksi sitten iski hirveä paniikki kun niitä reploja pitäisi ruveta osaamaan ulkoa heti torstaina? Ja sitten vielä päälle kaikki muunnelmat mitä tässä tullaan tekemään. Vanhasta itse herra Kiven käyttämästä kielestä hypätään yhtäkkiä hyvinkin moderniin "kännykkäkieleen", ja viimeinen näytös vedetään joko tanssilla, oopperalla, improlla tai kaikilla. voi autuutta.
Lisänä vielä erinäiset tehtävät, joita joudumme pakertamaan tämän kurssin aikana. Luojan kiitos herra Rissanen sentään hylkäsi sen yhden kokonaan, onhan esityksemme niin kutsuttu ensi ilta jo ensi viikon torstaina.
Paniikkiko?
Ehdottomasti.
Nyt siitä kämppäkaverista olisi hyötyä, yksin on vähän surkea opetella niitä reploja ulkoa. Viikonloppu meneekin sitten varmaan äiteen kanssa niitä läpikäydessä, äitee kun on aina tykännyt siitä.
Mistä vaan saada se energia ja tarvittava muisti niiden opetteluun.
Oi kurjuus ja aika vähäinen!
Mainittakoon vielä orastava kurkkutautini, mikäs sen kivempaa jos ääneni minut hylkäisi, kuten se meinasi jo tänään tehdä. Korvatkaapa minut sitten kun muutenkin on näyttelijöistä pulaa ^^
Oi autuus, leikimme tosissamme ja otamme tekstin omaksemme, puhua saatamme kuten kasvinhahmomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
speak your mind.