Mistä mieleeni on juolahtanut semmoinen seikka kuin ihmisten miellyttäminen? Miksi oi miksi se meinaa ajatella koko ajan niin että niin pitää tehdä, kaikille. Toisaalta tämä voi olla vain ohimenevä vaihe (please please please be!!!) ja uskonkin sen olevan. Eihän mikään ole tälleen yhtäkkiä vain voinut muuttaa persoonallisuuttani?
Toiselpa puolen katsottuna saatan juuri nyt vain panikoida kaikkea tätä häslinkiä minkä pitäisi olla huomisaamuna valmista. Odotan itseltäni ihan liikoja. Sovitaan että se on niin. Tuijotetaan naarmuja käsissämme, viiltoja kasvoissamme, käydään vessassa ja kaivetaan vähät mässymme esiin ja nautitaan Kakashista. That's what will make it right again. In my head. For a while enough.

Ja jos se iskee huomenna, voin ainakin huutaa sen ulos ilman että nukkuvat häiriintyvät ja tulevat häiritsemään minua (jolloin jatkaisin vaan huutamista, suoraan päin niiden naamoja). I mean, what? Just se, pää liian täynnä juttuja. Menee nyt. En kiitä, mutta kuittaan. Check.
