Opelin peräkonttiaccident :D

Koko tarinahan menee näin:

Jenna istuu olohuoneessa katsomassa Muodin Huipulle jaksoja boksista pois. Kotipuhelin soi. Jenna ei millään haluaisi vastata siihen, kotipuhelimeen kun ei enään nykyisin soita kuin lehtimyyjät ja muut urpot (miinus ne kerrat kun jotkut ihanat ihmiset ei saa meitä kännyköistä kiinni).

No, Jenna miettii ensin pari minuuttia viitsiikö nousta. Intuitio kuitenkin käskee nousemaan ja Jenna keksii että huutaa ainoan hänen kanssaan kotona olevan, Jeren vastaamaan siihen. Mutta Jereä ei näy missään.

Jenna ajattelee sitten huutaa Jeren pihalta vastaamaan siihen kirotun pirisevään kapineeseen. Mutta eipä näy Jereä pihallakaan.

Syvään huokaisten ja pikkuriikkisen kiroten Jenna sitten vastaa siihen kotipuhelimeen.
Siinä käyty keskustelu meni jotenkuten näin.

Jenna: "Ylikoski."
Jere: "Tuu auttaan, oon Opelin peräkontissa jumissa."
*hidastunut elämänpätkä, jossa Jenna tajuaa mitä hänelle sanottiin*

Jenna räjähtää nauruun, ihan kirjaimellisesti, ja lähestulkoon tippuu keittiön lattialle puuskassaan.

Jenna: "Miten sää sinne?"
Jere: "No hyvin, tuu nyt päästään pois!"
Jenna: "Okei okei.."

Jenna naureskelee koko ajan, kipittää huoneeseensa hakemaan kameran, näin hyvää materiaalia ei voi missata, ja Jenna osaa kuvitella miten muut perheenjäsenet repeävät tälle. Huoneessaan Jenna jostain syystä vilkaisee kännykkäänsä, joka on koko ajan ollut sängyn vieressä.

"2 puhelua tullut
1 viesti saapunut"

Onko vaikea arvata että puhelut ovat molemmat Jereltä, kuten myös tekstiviesti: "Tuu auttaan oon opelin peräkontissa jumissa" Sitä viestiä ei ikinä poistettaisi :D

Jenna käynnistää ulos tullessaan kameran kuvaustoiminnon ja kuvaa koko matkan väliköstä Jeren vapauttamiseen asti.

Hauskaa oli joo, mutta, mitenhän olisi käynyt jos en olisi vastannut siihen kotipuhelimeen niinku aluksi meinasin tehdä :] Seuraavat tyypit tuli kotiin vasta tuntia myöhemmin, sielläpä ois saanu poika napottaa. Vaikka oltais siitäkin tilanteesta kyllä iloa revitty :D