"Todistetusti noin ratkaisevat 67% elämistämme käytämme liialliseen ajatteluun, joka sittemmin saattanee johtaa mitä epämiellyttävimpiin tilanteisiin, joista pääsemiseen meidän tulee täten käyttää ne loput 33% elämistämme, mikä taasen johtaa mitä todennäköisimmin (muttei kuitenkaan läheskään aina) jumalattomiin fyysisiin kipuihin ja sellaiseen turhautumiseen jollaista maailma ei ole koskaan ennen kokenut, ja sitten, niin, sitten, valitettavan déjà vu -ilmiön ansiosta se mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja ehdottoman varmasti alkaa alusta, siitä isosta kirjaimesta, ja mihin se sitten loppujen lopuksi päättyy? Epäyksinkertaiseen kysymykseen tätäkin helpompi vastaus, se päättyy pisteeseen."
minullakin on hetkeni, hetkittäin.
vielä useammin osaan olla saamaton.
siivoilin tässä eräs kaunis päivä ympäristöäni. seurauksena minulla on viisikymmentämiljoonaa ajatusta päässäni niiden aikaisempien vierellä. ainakin TÄMMÖINEN käsittämätön läjä papereita eri kokoluokista, eri tekstimäärillä,
ja aivan liian vähän aikaa ja epäsaamattomuutta.
kyllä, joskus on vain liian rankkaa olla näin luova.
:]
